Tässä viimeisten päivien tunnelmia:
Vikalla viikolla alkoi oikeasti talvi. Aamupäivällä oli vielä ihan lämmintä ja kirkasta, kunnes muutamassa hetkessä sää muuttui sumeaksi ja lämpötila viileäksi. Hiekkamyrskyhän siinä taas kummitteli! Siitä lähtien lämpötila heilui kymmenen asteen molemmin puolin ollen aamulla jopa lähellä nollaa, mutta auringossa on yhä lähes 30 asteen lämpötila.
Olin vielä ennen lähtöäni fysioterapiassa (niska/selkä) ja naisten odotustilassa sain seurata, kuinka vinoon mennyt Mekkaa osoittava nuoli oli tehdä tepposet rukoilijalle. Ensin ihmeteltiin, oliko nuoli vahingossa vai tahallaan vinossa ja mattoa siirrettiin edes takaisin. Löytyi sitten lopulta se oikea suunta, mutta mietinpä vain, että olisiko rukous mennyt hukkaan, jos matto olisikin ollut 10 cm vinossa?
Onko vihreä nuoli vinossa tarkoituksella? |
Nyt on suunta oikea! |
Koko tämä boxi maksoi 9€ |
Sitä ollaan vähän parempaa porukkaa, nääs! |
Otimme viimeisen päiväni kunniaksi taksin lennosta (aina vähän kyseenalaista), mutta kuski ei löytänyt ennakkoon valitsemaamme optikkoliikettä. Yritimme soittaa liikkeeseen, onnistumatta. Lopulta jalkauduimme taksikuskimme helpotukseksi.
Kävimme kysymässä toisesta liikkeestä, josta kerrottiin, että puoti on lopetettu mutta he kyllä antavat alennusta, minkähänlaisesta alennuksesta olisi kyse (- 35%)? Myyjä oli ylitsepursuavan innoissaan eikä yhteisen kielen puute haitannut yhtään, ja saimme arabialaista kahvia hyvien kauppojen lisäksi. Paluumatkalla hyppäsin vielä kesken matkan taksista kuvaamaan tätä loistoa, mikä täällä on arkipäivää. Kristallikruunukaupassa sai pientä valaisinta hakea. Ne olivat valtavia, mitenköhän katot kestävät?!
Tässä vielä viimeinen kuva abayassa ja huivissa (sekä uusissa aurinkolaseissa). Prinsessathan ei aurinkolaseja riisu, vaikka pimeää olisikin. Ei sisällä eikä ulkona.
Hiljennä! Ei kiirettä! |
Olin saanut varoituksia kaaoksesta kentällä, mutta check in (matkalaukku läpivalaistiin, puntari oli rikki eli ei ylipainopaineita) ja turvatarkastus veivät ainoastaan 20 minuuttia.
Taas toisitui sama kuin sisäiselläkin lennolla Jeddaan, eli kamat läpivalaisuun ja itse verhojen taakse eri huoneeseen naisten puolelle. Siellä tutkittiin käsikäyttöisellä metallinpaljastimella mukavia samalla rupatellen, ei tarvinnut poistaa vyötä, kenkiä tms. Verhojen takaa päästyäni palasin läpivalaisun toiseen päähän ja siellähän käsimatkatavarani passi, bordarit ja rahat/luottokortti mukaan lukien onneksi odottivat. Niitähän ei varsinaisesti vartioinut kukaan turvatarkastajien huomion ollessa tietenkin kiinnittyneinä itse läpivalaisuun.
Abaya lähti lähtöportilla |
Nukkumisselfie Riad |
aamupala välillä RUH-MUC |
Kaikki meni putkeen! Olen niitä ihmisiä, jotka eivät ikävä kyllä kykene nukkumaan koneessa, joten matkan aikana vain lähinnä pilkin ja vaihdoin asentoa. Koneet olivat ajallaan, lennot olivat tasaiset eivätkä vierustoverit häirinneet. Lentokoneruokakin oli ihan hyvää.
Vaihdoin konetta Munchenin kentällä ja kulutin aikaani shoppaillen. Gantin liikkeessä mulle tarjottiin espresso, josta muistui mieleeni edellispäiväinen arabialainen kahvi optikkoliikkeessä. Nyt olin pudonnut tavallisten ihmisten joukkoon, ei enää prinsessakohtelua.
Munchen |
Helsinki |
Kiitos kaikille lukijoille, on ollut ilo kirjoitella näitä kokemuksiani tietäen, että joku muukin niitä lukee kuin vain minä ja lähimmäiseni. Tähän, näihin kuviin ja näihin sanoihin, loppui tämä seikkailu. Paitsi vielä muutama sana: uutta odottaessa...